Tieteellinen Hypnoosi ry
www.hypnoosi.net
HYPNOOSI - MITÄ SE ON?
NÄKÖKULMIA
Neurofysiologinen vai sosiaalipsykologinen ilmiö?
Nykyään tieteellinen hypnoositutkimus on jakautunut lähinnä kahteen koulukuntaan, joista toinen on keskittynyt selvittämään hypnoosiin liittyviä neuropsykofysiologisia tunnuspiirteitä ja toinen koulukunta lähestyy hypnoosia lähinnä sosiaalipsykologisena ilmiönä.
Traditionaalinen kehäpäätelmä
Ehkä jossain määrin traditionaalinen näkemys on, että hypnoosissa esille tulevat kokemukset ovat seurausta muuntuneesta tietoisuudentilasta (ns. "state" -mallit), johon hypnoosi-induktio on henkilön saanut.
Sosiaalipsykologisen näkökulman edustajat ovat kritisoineet tätä käsitystä, koska se selvästi perustuu kehäpäätelmään. On huomattu, että jostain syystä tiettyjä ilmiöitä esiintyy hypnoosi-induktion seurauksena lisääntyneessä määrin ja tämän oletetaan johtuvan muuntuneesta tietoisuudentilasta. Sen jälkeen näitä samoja ilmiöitä käytetään todisteena muuntuneen tietoisuudentilan olemassaolosta.
Hypnoositutkimuksen "grand old man", Stanfordin yliopiston psykologian laitoksen emeritusprofessori Ernest Hilgard, on esittänyt tähän vasta-argumenttina, että monia psykologisia käsitteitä voidaan käyttää ja käytetään aivan vastaavalla lailla.
Esimerkkinä hän mainitsee kutojalinnun pesänrakennusvaistoa kuvaavan perustelun:
- miksi kutojalintu rakentaa ainoastaan lajille ominaisen tietyntyyppisen pesän?
- koska sillä on pesänrakennusvaisto
- mistä tietää, että sillä on pesänrakennusvaisto?
- koska se aina rakentaa tietynlaisen lajille ominaisen pesän
Tämä kehäpäätelmä ei Hilgardin mukaan poista sitä tosiasiaa, että on olemassa lajille tyypillinen erityinen käyttäytyminen. Tämä ei tietenkään ole todiste pesänrakennusvaistosta, mutta mikäli oltaisiin tarkkoja, sen osoittamiseen tarvittaisiin jokin biokemiallinen aivotason näyttö.
Tapahtuuko hypnoosissa muutos tajunnantilassa?
Toistaiseksi ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole voitu osoittaa, että hypnoosi-induktion seurauksena tapahtuisi mitään yleisiä muutoksia, jotka poikkeaisivat behavioraalisesti eli käyttäytymisen tasolla (ks esim. Wetzenhoffer 1996), tai neurofysiologisesti (aivotoiminnan tasolla) tavallisesta valvetilasta, mutta mielenkiintoisia yksittäisiä tuloksia on olemassa (esim. Graffin et al. 1995).
Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole toistaiseksi olemassa ainoatakaan testiä, jolla voisimme varmuudella tunnistaa "aidon hypnoosin" erotukseksi esimerkiksi simuloijasta, joka pyrkii esittämään hypnotisoitua tai hyvin ko-operoivasta ja motivoituneesta koehenkilöstä. Tilanteen asettamat sosiaaliset vaatimukset toimia suggestioiden mukaan ovat hyvin merkittävä tekijä varsinkin, jos on kysymyksessä vastaanotolle apua hakemaan tullut potilas.
"Tila" tai "transsi" erilaisten hypnoosin yhteydessä esiintyvien ilmiöiden selittäjänä voi aiheuttaa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, koska kaikki riippuu siitä miten tällaisen muuntuneen tilan määrittelemme. Ongelmana on myös toisaalta se, että ihmisen "normaaliin tilaan" kuuluu jo niin suunnaton määrä erilaisia tuntemuksia ja kokemuksia, että jonkin määrittäminen "muuntuneeksi tilaksi" pelkästään subjektiivisen tuntemuksen perusteella on äärimmäisen vaikeaa.
Hypnoosiin liittyvät erikoisimmat ilmiöt, kuten visuaaliset tai auditiiviset hallusinaatiot voidaan ehkä paremmin ymmärtää, kun tarkastelemme sitä luonnollista tapaa, jolla aistimuksemme yleensäkin välittyvät. Viime kädessähän esimerkiksi näkö- ja kuuloaistimukset ovat ulkoisten ärsykkeiden aikaansaamaa sähköistä aktivaatiota aivojen neuroneissa, mutta olemme edelleenkin täysin tietämättömiä siitä, miten ja miksi tällainen hermosolujen aktivaatio tuottaa meille erilaisia aistimuksia ja kokemuksia.
Toisaalta tiedämme myös, että aivot voivat tuottaa erilaisia aistimuksia ilman minkäänlaista ulkoista ärsykettä; näistä jokaisella on ainakin unien muodossa kokemuksia. Konkreettisesti tämä tulee esille mikäli aivoja ärsytetään suoraan sähköisesti (esim. avoaivoleikkauksen yhteydessä), jolloin potilas kokee erilaisia aistimuksia stimuloidusta alueesta riippuen. Aivomme eivät siis välttämättä tarvitse ulkoista ärsykettä, jotta voisimme kokea erilaisia aistimuksia, ja toisinaan aistimukset ilmenevät meille vastaavalla intensiteetillä kuin todellisen ulkoisen ärsykkeen aikaansaamat kokemukset. Esimerkiksi skitsofreniapotilaan harhat saattavat näin olla subjektiivisesti aivan vastaavia verrattuna ulkoisen ärsykkeen aikaansaamaan aistimukseen.
Hypnoosin aikana tuotettujen äänihallusinaatioiden yhteydessä on havaittu tietyn alueen aktivoitumista hallusinaation ja todellisen äänen kuulemisen yhteydessä. Tämä alue ei kuitenkaan aktivoitunut pelkästään kuvittelemalla ko. ääni (Szechtman 1998). Samaa pohjaa oleva mekanismi selittää todennäköisesti useita muitakin ihmisten kokemuksia ja havaintoja, jotka ovat heille itselleen täysin todellisia ja aitoja kokemuksia, vaikka niitä ei olekaan saanut aikaan ulkoinen ärsyke. (Kallio 1997)
Tulevaisuuden näkymät
Hypnoosin liittyy edelleen useita mielenkiintoisia kysymyksiä kuten suuret yksilölliset erot hypnoosi-induktion seurauksena ilmenevissä kokemuksissa sekä joidenkin "hypnoosivirtuoosien" äärikokemukset. Neurotieteelliselle tutkimukselle hypnoosi antaa myös arvokaan työkalun, koska sen avulla voidaan tutkia vaikkapa hallusinaatioita, joiden aikaansaaminen on laboratorio-olosuhteissa muuten tavattoman hankalaa. Aivojen kuvantamismenetelmien kehittyminen voi tulevaisuudessa tuoda uutta valoa tähän edelleen haastavaan ja moniulotteiseen ilmiöön.
© SAKARI KALLIO, tutkija, Skövden Yliopisto, Ruotsi