Tieteellinen Hypnoosi ry
www.hypnoosi.net
HYPNOOSI - MITÄ SE ON?
KESKEISET KÄSITTEET
Hypnoosin yhteydessä puhutaan usein suggestioista tai suggeroinnista. Usein myös kuulee kysymyksiä siitä miten hypnotisoidaan tai mistä tietää, että joku on hypnoosissa. Seuraavassa tarkastellaan näitä käsitteitä ja kysymyksiä sekä pyritään oikaisemaan joitakin hypnoosiin yleisesti liitettyjä harhaluuloja.
Suggestio
Termi suggestio tulee suoraan latinasta (suggestio = salaisvaikutus, mieleenjohdatus). Weitzenhoffer (1957) on määritellyt käsitteen seuraavasti:
"Suggestiolla ymmärretään sen antajan mitä tahansa verbaalista tai nonverbaalista, yksinkertaista tai monimutkaista kommunikaation muotoa, jonka tarkoituksena on saada henkilö (subject) kokemaan asioita tai toimimaan tietyllä tavalla, jota henkilö ei olisi muuten tuottanut."
Tärkeää on tässä huomata, että suggestio ei sinällään liity suoraan hypnoosiin vaan suggestioita voidaan antaa aivan yhtä hyvin ilman hypnoosia.
Induktio
Hypnoosin aikaansaamiseen ("hypnotisointi") käytetään yleensä tietyntyyppisiä tekniikoita eli induktioita. Tyypillisessä induktiossa koehenkilöä pyydetään kiinnittämään katseensa johonkin pisteeseen tai esineeseen (piste seinässä, kynän kärki tms.) ja keskittymään hypnotisoijan sanoihin. Tämän jälkeen annetaan suggestioita yhä syvenevästä rentoutumisesta samalla kun lasketaan lukuja esim. yhdestä kymmeneen. Usein käytetään myös univertausta eli annetaan suggestio uneen vaipumisesta. Induktio on siis tietyntyyppinen suggestioiden sarja, jonka päämääränä on saattaa henkilä edelleen herkemmäksi suggestioille.
Käytännössä induktion sisällöllä on vähemmän merkitystä kuin yleensä luullaan, koska suggestioherkkä ihminen tulee induktion seurauksena olemaan suunnilleen yhtä paljon "hypnoosissa" induktiosta ja hypnotisoijasta riippumatta. Oleellista Kirschin (1991) mukaan on molempien osapuolien yhteinen käsitys, että kysymyksessä on nimenomaan hypnoosi-induktio ja koehenkilön odotus sen seurauksista sekä yksilöllinen hypnoosiherkkyys. Hypnotisoijan vaikutus tulee esille siinä kuinka hyvin hän kykenee saamaan aikaiseksi odotuksen tulevista muutoksista. Tutkimusten mukaan kasetille äänitetty induktio ajaa kuitenkin suunnilleen saman asian kuin elävässä vuorovaikuksessakin esitetty (ks. esim. Bongartz 1986).
Yleisen harhaluulon mukaan hypnotisoija voimiensa myötävaikutuksella vaivuttaa kohteensa hypnoosiin. Edelleenkin tapaa valitettavan usein jopa hypnoosia työssään käyttäviä henkilöitä, jotka kuvittelevat omaavansa tällaisia "selittämättömiä voimia tai lahjoja" tai "yliluonnollisia kykyjä" havaittuaan asiakkaidensa tai potilaidensa reagoivan myönteisesti heille annettuihin suggestioihin. Tällainen tulkinta syntyy helposti mikäli teoreettiset tiedot psykologiasta ja hypnoosista lepäävät hyvin hataralla pohjalla. Näille henkilöille on yleensä tyypillistä myös vilpitön vakuuttuneisuus siitä, että he pystyvät hypnotisoimaan kaikki ihmiset.
Hypnoosiherkkyys ja sen arviointi
Eräs keskeisimpiä ja selkeimpiä hypnoositutkimukseen liittyvistä tuloksista on se, että eri ihmisten välillä on huomattavia eroja niissä kokemuksissa, joita hypnoosin yhteydessä kykenee aistimaan. Tämän reagointitaipumuksen eli hypnoosiherkkyyden on todettu olevan myös suhteellisen pysyvä ominaisuus (esim. Gorassini & Spanos 1986, Gfeller et al. 1988).
Hypnoosiherkkyyttä arvioidaan mittareilla, jotka yleensä rakentuvat useista erilaisista suggestioista jotka koehenkilölle esitetään sen jälkeen, kun koehenkilö on ensin "hypnotisoitu" eli hänelle on esitetty ns. hypnoosi-induktio. Näitä mittareita on olemassa useita, mutta tutkimuksessa ylivoimaisesti eniten käytettyjä ovat SHSS-C eli Stanford Hypnotic Susceptibility Scale, Form C (Weitzenhoffer & Hilgard 1962) sekä HGSHS-A eli Harvard Group Scale of Hypnotic Susceptibility, Form A (Shor & Orne 1962). Mittareiden suggestiot voidaan yleisesti jakaa niiden tyypin mukaan (Farthing 1992) kolmeen eri luokkaan:
Ideomotoriset suggestiot
ovat suggestioita mielikuvan seurauksena tapahtuvasta automaattisesta motorisesta muutoksesta. Oleellista on se, että koehenkilö kokee motorisen muutoksen tapahtuvan ilman tahdonalaista ponnistusta eli "ikään kuin itsestään". Tällainen mielikuva voisi olla vaikka ranteen ympärille sidottu naru, joka nostaa kättä vähitellen ilmaan.
Haastesuggestiot
ovat suggestioita, joissa koehenkilölle annetaan mielikuva jonkin normaalisti yksinkertaisen motorisen suorituksen vaikeudesta. Tällainen voi olla esimerkiksi mielikuva käden muuttumisesta niin painavaksi, että sen liikuttaminen käy mahdottomaksi. Suggestio on toteutunut, mikäli koehenkilö yrityksistään huolimatta ei saa kättään normaalisti liikkumaan.
Kognitiiviset suggestiot
ovat aistimuksiin (esim. hallusinaatiot) ja muistiin suunnattuja mielikuvia, jotka kokemuksina ovat vaikuttavimpia ja myös tutkimuksen näkökulmasta mielenkiintoisimpia.
Hypnoosiherkkyyttä arvioivat mittarit on suunniteltu pääsääntöisesti siten, että alussa annetaan helposti onnistuvia ideomotorisia suggestioita ja lopussa kognitiivisia suggestioita, jotka onnistuvat vain pienellä osalla ihmisistä. Herkkyysmittareiden normitiedoista (esim. Kallio & Ihamuotila, painossa) voi karkeasti todeta, että ideomotoriset suggestiot toimivat lähes 90%:lla, vasteen inhibitio- tyyppiset suggestiot noin 30 - 50%:lla ja kognitiiviset suggestiot noin 15 - 30%:lla koehenkilöistä. Luvut vaihtelevat eri tutkimuksissa ja siksi tarkkojen prosenttilukujen antaminen on mahdotonta.
Myös esimerkiksi visuaalisen hallusinaation voimakkuus vaihtelee eri ihmisten välillä siten, että osa näkee esimerkiksi "hallusinaatiokissan" ja todellisen kissan yhtä selvinä eikä aina kykene erottamaan niitä toisistaan kun taas toiset näkevät hallusinaation jossain määrin himmeänä tai epätarkkana. Hypnoosiherkkyys muodostaa täysin normaalijakauman samalla lailla kuin esimerkiksi älykkyys eli suurin osa ihmisistä sijoittuu asteikon keskelle ja molempiin ääripäihin sijoittuu vain pieni osa ihmisistä.
Hypnoosista puhuttaessa tulee kuitenkin harvemmin esille se tosiasia, että näihin kaikkiin edellä esitettyihin suggestioihin reagointi onnistuu joiltakin varsin hyvin myös ilman mitään edeltävää hypnoosi-induktiota. Barberin (1969) mukaan yleensä ainoastaan hypnoosiin liitettyjä ilmiötä voidaan monilla saada aikaiseksi myös koetilanteessa, jossa ohjeena on eläytyä vain annettuihin mielikuviin mahdollisimman hyvin. Kirjallisuudessa tästä käytetään termiä "valve-suggestioherkkyys", joka käsitteenä on siinä mielessä heikko, ettei lukuisista yrityksistä huolimatta ole löydetty kriteeriä, joka osoittaisi hypnoosi-induktion johtavan mihinkään poikkevaan tilaan muuten kuin subjektiivisen kokemuksen tasolla. Hypnoosi-induktion on todettu (esim. Hilgard & Tart 1966) kuitenkin lisäävän suggestioherkkyyttä mutta valve-suggestioherkkyyden ja hypnoosi-induktiota seuraavan suggestioherkkyyden korrelaatio on hyvin korkea (= .86). Onkin varsin perusteltua siis olettaa, että näissä on kysymys samoihin mekanismeihin liittyvästä mielikuviin eläytymisestä.
© SAKARI KALLIO, tutkija, Skövden Yliopisto, Ruotsi