Tieteellinen Hypnoosi ry
www.hypnoosi.net
HYPNOOSI - MITÄ SE ON?
LAVA- ELI NÄYTÖSHYPNOOSI ESTRADEILLA JA TV:SSÄ
Lavahypnoosi (stage hypnosis) on hypnoosin menetelmien soveltamista yleisön viihdyttämiseen. Lavahypnotisoija esiintyy taikurin kaltaisena kaikkivoipaisena hahmona, joka saattaa koehenkilöt transsiin ja antaa heille jatkuvana sarjana erilaisia suggestioita, jotka saavat heidät toimimaan yllättävillä ja koomisilla tavoilla. Huvittamismenetelmänä se on tehokas, mutta muusta estradiviihteestä poiketen ei kokonaan harmiton, vaikka sen aiheuttamat vakavat haitat ovatkin hyvin harvinaisia. Se onkin joissain maissa joko kiellettyä tai säädeltyä.
Taikurit ovat kautta aikojen käyttäneet esityksissään hypnoottisia osatekijöitä, mutta varsinaisten hypnoosiesitysten historia on noin 200 vuotta vanha. Käytetyt menetelmät ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia, vaikka vaativatkin harjaantumista ja esiintymiskykyä. Useimpien lääkäreiden ja psykologien käsitys on se, että näytökset ovat haitanneet hypnoosin soveltamista huomattavasti viihdettä merkittävämpään kliiniseen työhön pitämällä yllä mielikuvaa hypnoosista mystisenä ja taianomaisena temppukokoelmana.
Lavahypnoosiesityksen kulku
Lavahypnoosia nähdään useimmin televisiosta, jossa materiaalin runsas leikkaaminen ja suoranainen näytteleminen tehostavat koomista vaikutelmaa. Show onnistuu kuitenkin myös estradeilla, edellyttäen että paikalla on riittävän suuri yleisö. Lavahypnoosin ymmärtämisen avain on siinä, että jo noin 50 hengen yleisössä on käytännöllisesti katsoen täydellä varmuudella joitain hyvin hypnoosiherkkiä henkilöitä, eikä heidän valikoimisensa lavalle ole vaikeaa..
Usein esitys alkaa lyhyellä viihdyttävällä johdannolla hypnoosiin ja jollakin hypnotisoijan lavalla suorittamalla helpolla demonstraatiolla. Esimerkiksi leikataan sitruunasta viipale, syödään se, ja maiskutellaan hakien kiinteää katsekontaktia yleisöön. Sitten sanotaan ”Nythän te, arvoisat yleisön jäsenet, tunnette syljen erittyvän suuhunne – tämä on hypnoosia!” Sitten voidaan tehdä koko yleisön kanssa ryhmäkokeita: suggestioita silmät kiinni, käsiä suorana edessä pitäen toisen käden nousemisesta ylöspäin ja toisen laskeutumisesta alaspäin, suggestioita käsien yhteenliimautumisesta yms.
Hypnotisoija tarkkailee yleisöä ja pyytää lavalle kaikkein voimakkaimmin suggestioihin reagoivia henkilöitä, jotka tosin voidaan saada hyvän pohjustuksen jälkeen valikoiduksi estradille myös hyvin yksinkertaisella kysymyksellä: ”Onko vapaaehtoisia?” Heidät sitoutetaan asteittain jatkamaan showta, ja vain hyvin harva haluaa lopulta enää tuottaa pettymystä yleisölle vaikka varsinainen syvä hypnoosi ei onnistuisikaan. Asiansa osaava lavahypnotisoija osaa myös helposti poistaa vastaan hangoittelevat koehenkilöt lavalta huomaamatta, vastuuttomasti toimiva jopa nolata heidät. Esityksen tempo on nopea ja tilanteet vaihtuvat äkillisesti, joten yleisö ja koehenkilöt pysyvät koko ajan hieman hämmentyneinä, eivätkä jää liian pitkäksi aikaa miettimään mitä oikein tapahtuu.. Osa kulkee näytelmässä mukana sosiaalisen paineen vuoksi ja saattaa jälkikäteen kertoa ettei itse kokenutkaan mitään hypnoositilaa. Osa hypnoosiherkistä koehenkilöistä taas kokee jopa hallusinaatioita ja muistinmenetyksen, ja saattaa jäädä jälkikäteen tuskittelemaan sitä, kuinka naurettavilta he ovat saattaneet näyttää. Myös kokemus hallusinaatioista ja tahdottomuudesta voi olla pelottava.
Vaikka lavahypnotisoija yleensä esiintyy hyvin autoritaarisesti, hän voi tarvittaessa jopa vedota vaivihkaa lavalla valitun koehenkilön auttamishaluun ja sääliin esimerkiksi ”komentamalla” tätä katsomaan ylöspäin. Katossa olevassa lapussa lukee: ”Olen velkainen kuuden lapsen isä – auta minua!”. Myös taikurin erityisvälinein voidaan tarvittaessa hämätä niin estradille nousseet koehenkilöt kuin yleisökin.
Lavahypnoosin erityispiirteitä
Lavahypnoosin menetelmät ovat pohjimmiltaan osin samoja kuin missä tahansa hypnoosin sovelluksessa. Ne on vain valjastettu shown palvelukseen. Nopeus ja pakkotahtisuus leimaavat esityksiä. Niissä ei paneuduta yksittäisien koehenkilöiden mahdollisiin ongelmiin eikä pyritä heitä mitenkään auttamaan. Autoritaarisuus ja suorat dramaattiset suggestiot ovat tyypillisiä. Hypnotisoijan valtaa korostetaan, kysymys ei ole yhteistyöstä yhdessä sovitun päämäärän saavuttamiseksi.
Näytösluonteiseen hypnoosiin liitetään joskus tavanomaisia sirkustaikureiden temppuja ja ”telepatiaa”. Esiintyjä voi aloittaa todennäköisyyksiin perustuvalla ns. cold reading-menetelmällä todeten esimerkiksi jonkun paikalla olijan omaisen sairastavan syöpää, ja jatkaa hyvään oivalluskykyyn ja elämänkokemukseen nojaavalla warm reading-menetelmällä tehden huomioita keskustelukumppanin olemuksesta ja reagointitavasta nopeassa vuoropuhelussa. On myös mahdollista hankkia etukäteen tietoja jostakusta osallistujasta, tai käyttää yleisön joukossa olevia avustajia ja langattomia piilomikrofoneja, mikä tunnetaan nimellä hot reading.
Lavahypnoosin riskit ja ongelmat
Valtaosalle yleisöstä lavahypnoosi on harmitonta viihdettä, mutta kaikille suggestioherkille koehenkilöille se ei ole sitä. Tunnetaan useita tapauksia, joissa vaikeat ja ahdistuneisuutta aiheuttaneet oireet ovat alkaneet lavahypnoosiesitysten yhteydessä, ja jopa skitsofreniformisen psykoosin alku on kuvattu lavahypnoosiin osallistumisen yhteydessä, vaikka syysuhde ei olekaan selvä (Allen 1995). Ketä tahansa terveeltä näyttävääkään henkilöä ei pitäisi myöskään asettaa takaraivonsa ja kantapäidensä varaan ”hypnoosilankuksi”. Erityisesti psyykkisiä reaktioita on kuitenkin vaikeaa, kiusallista ja erittäin vaivalloista ruveta oikeusteitse todentamaan näytöksen aiheuttamiksi. Kaikilla koehenkilöillä ei sellaiseen riitä myöskään uskallus. Ongelmia on todettu harvakseltaan myös Suomessa ainakin 1970-luvulta 2000-luvulle asti, mutta eräiden käsitysten mukaan jo hypnotisoija Hansenin jäljiltä 1880-luvun lopulla.
Koska lavahypnoosi ei viihteenä ylitä hyvää kabaree- tai taikuriesitystä ja koska siihen liittyy joitain riskejä, sitä ei ole syytä suosia. TV:n ”hypnoosi”-ohjelmat taas lähinnä ruokkivat piilokameraohjelmien tapaan yleisön primitiivistä vahingoniloa, eikä niillä ole mitään tekemistä hoidollisesti käytettävän hypnoosin kanssa.
Yksityiskohtaisin suomenkielinen kuvaus lavahypnoosimenetelmistä lienee kirjassa Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa (Kustannus Oy Duodecim 2004, toim. Kallio S ja Lauerma H), ks. kirjallisuusviite Tarvainen ja Lauerma.
Kirjallisuutta:
Allen DS (1995) Schizophreniform psychosis after stage hypnosis. Br J Psychiatry 166:680.
Cedercreutz C. (1971) Parantava hypnoosi. Kirjayhtymä, Helsinki.
Crawford HJ, Kitner-Triolo M, Clarke SW, Olesko B (1992) Transient positive and negative experiences accompanying stage hypnosis. J Abnorm Psychology 101:663-7.
Echterling LG, Whalen J (1995) Stage hypnosis and public lecture effects on attitudes and beliefs regarding hypnosis. Am J Clin Hypnosis 38: 13-21.
Järvinen RK. Hypnomaakarin vastaanotolla. Skeptikko 4/2005.
Kossak H-C (2001) Willenlos im Rampenlicht – Methoden und Gefahren der Showhypnose. Skeptiker 14: 171-9.
Laitinen M, Jääskeläinen A, Lauerma H. Valvomattomissa suggestiivisissa psykoterapioissa vakavia ongelmia. Suomen Lääkärilehti 61:3131-3, 2006.
McGill O (1996) The New Encyclopedia of Stage Hypnotism. Camarthen: Crown House Publ. Ltd.
McKenna P (1994) Hypnoosi – miten se toimii ja miten sitä käytetään. Juva: Tammi. (Alkuperäisteos: The Hypnotic World of Paul McKenna, Faber & Faber Inc., julkaistu 1.11.1993)
O' Keefe T (Ed. by Fox K) (1998) Investigating Stage Hypnosis. London: Extraordinary People Press.
Tarvainen T ja Lauerma H (2004) Lava- eli näytöshypnoosi. Kirjassa Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa, Kustannus Oy Duodecim.
Wessman E (2002) Silmänkääntäjä hovimestarina - Olliver Hawk. Tamperelainen, Internetversio 15.2.2002 (http://www.tamperelainen.fi).
Yapko MD (1990) Trancework: An Indroduction to the Practice of Clinical Hypnosis, 2nd ed. New York: Brunner/Mazel.
sivu päivitetty
12.6.2008