Tieteellinen Hypnoosi ry
www.hypnoosi.net
HYPNOOSI - TUTKITTU TIETO
Miksi ja miten tutkitaan?
TUTKIMUSTEN LUOTETTAVUUS
Mitä kokonaisuutena tiedetään?
Hypnoosin avulla annettava hoito on eräissä käyttötarkoituksissa vakuuttavasti todettu tehokkaammaksi kuin neuvonta tai tukea antavat kontaktit. Myös eräät vertailut tehokkaiksi todettuihin biolääketieteellisiin hoitoihin ovat olleet tuloksiltaan myönteisiä. Toisissa yhteyksissä ja käyttötarkoituksissa hypnoosin liittäminen hoidon osaksi ei ole parantanut tuloksia. Tutkimus ei ole ollut laajaa, eikä sen perusteella käytännössä voida ennustaa yksittäisten potilaiden hoitovastetta.
Suuri osa hypnoosihoidoista annetaan toistaiseksi sellaisiin käyttötarkoituksiin, joista ei ole systemaattisia tutkimuksia. Hypnoosilla on joskus perusteltua käyttöä rikosten esitutkinnassa, mutta sen muulla oikeudellisella käytöllä on huomattavia rajoituksia, jotka oikeusturvan nimissä tulisi ehdottomasti ottaa huomioon.
Voiko tutkimustietoon luottaa?
Tutkimuksen merkitystä punnittaessa on tärkeää arvioida, esiintyykö siinä ns. julkaisuharhaa. Tällä tarkoitetaan aiheettoman myönteisen kuvan syntyä siksi, että tutkijat tai julkaisemisesta päättävät tahot olisivat haluttomia julkaisemaan kielteisiä tutkimustuloksia. Esimerkiksi lääketutkimuksissa kielteisten tulosten julkaisematta jättäminen olisi lainvastaista ja lyhytnäköisyydessään kannattamatonta, sillä tehottomuus ja haitat tulisivat kuitenkin lopulta ilmi.
Hypnoosin marginaalisen ja paljolti kontrolloimattoman aseman vuoksi on syytä pohtia, voisiko julkaisuharhaa esiintyä. Arvion mukaan tämä ei ole todennäköistä, sillä eri hoitomuotoja vertailevia tutkimuksia on tehty myös sellaisissa suurissa tutkimuskeskuksissa, jotka eivät ole sitoutuneet ainakaan hypnoosihoitoja suosivaan oppisuuntaukseen.
Merkittävien yleislääketieteellisten ja erikoisalakohtaisten lehtien asiantuntijat ja päätoimittajat eivät liene hekään taipuvaisia aiheetta suosimaan hypnoosihoidoille myönteisiä raportteja. Taloudellisia tai akateemisia poikkeuksellisen arvovaltaisia painostusryhmiä ei hypnoosihoitojen taakse tiedetä kertyneen. Se, että myös kielteisiä tutkimustuloksia löytyy lääketieteellisestä kirjallisuudesta, lisää osaltaan hypnoosia koskevan tutkimuksen uskottavuutta.
Hypnoosilla on pyritty parantamaan muistisuorituksia mm. silloin, kun rikostutkinnassa on tärkeää saada yksityiskohtainen lausunto todistajalta, joka ei ole juurikaan kiinnittänyt huomiota näkemäänsä.
Muisti on kuitenkin dynaaminen järjestelmä, jonka toiminta on hyvin kaukana videonauhamaisesta tai tietokonemuistia vastaavasta tietoarkistosta. Nimenomaan omaelämänkerralliset muistikuvat syntyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen määrittelemissä puitteissa rekonstruktioina, eivät tietopankista haettavina muuttumattomina tallenteina.
Muistikuvien värittyminen, muokkautuminen ja vääristyminenkin on lievässä muodossa osa normaalia psyyken toimintaa. Psyykkisten kriisien yhteydessä sekä intensiivisissä vuorovaikutustilanteissa kuten psykoterapia- tai hypnoosi-istunnoissa ilmiö voimistuu.
Hypnoosi ei ole keino ohittaa elämänkerrallisten muistikuvien värittyminen ja muuttuminen toiveiden, myöhempien havaintojen ja eläytymiseen perustuvien korvaavien muistikuvien vaikutuksesta. Tilanne on päinvastainen: hypnoosi voimistaa tätä ilmiötä. Niinpä hypnoosilla on käyttöä lähinnä vain esitutkinnassa, eli haettaessa esimerkiksi ensin hypnoosin avulla epäiltyjen käyttämän auton rekisterinumeroa ja sitten riippumattomia todisteita. Hypnoosin avulla saatavat lausunnot eivät ole itsenäisiksi todisteiksi kelpaavia edes puolueettomien todistajien tuottamina, ja asianomistajien lausunnot taas ovat vielä voimakkaammin alttiita vääristymään.
Kaiken psykologisen perustiedon samoin kuin kokeellisen muistitutkimuksen tulosten vastaista on väittää, että esimerkiksi henkirikoksesta epäillyn henkilön hypnoosissa tuottama "muistikuva" kiistanalaisista tapahtumista voisi sinällään toimia todisteena syyttömyydestä tai syyllisyydestä.
Yrityksiin harjoittaa tällaista toimintaa liittyy myös tutkittavan todellisuudentajuun kohdistuvia riskejä. Eräs useimmin toistuneista kokeellisen hypnoositutkimuksen tuloksista on koehenkilöiden vakaa usko hypnoosissa syntyneiden virheellistenkin muistikuvien todenperäisyyteen. Asiantuntijat eivät myöskään ole pystyneet erottamaan toisistaan todenperäisiä muistikuvia, tahallista valehtelua, konfabulointia eli muistiaukkojen täyttämistä ja hypnotisoijan huomaamattomiin vihjeisiin perustuvia valemuistoja.
Ainoa mielekäs syy käyttää hypnoosia epäillyn tai syytetyn tutkimiseen on se, että hän haluaa saada apua löytääkseen esimerkiksi jonkin tärkeäksi arvioidun materiaalisen todistuskappaleen sijainnin. Myös uhrin hypnotisointiin liittyy usein uskottavuusongelmia, ja puolueettomienkin todistajien hypnoositutkimuksia on perustellusti kritisoitu.
Myös vähemmän muistivääristymille altistavia mieleenpalautusmenetelmiä on olemassa, eikä hypnoosin tarjoamien mahdollisuuksien ainutlaatuisuudesta ole mitään näyttöä.
© HANNU LAUERMA, lääketieteen tohtori,
psykiatrian erikoislääkäri, vankimielisairaalan ylilääkäri
dosentti, Turun yliopisto
Miksi ja miten tutkitaan?
Lääketieteen sovellutukset
Oikeudellinen käyttö
Tutkimusten luotettavuus
Lähteitä